Jos ihka uudesta keittokirjasta löytyy resepti lauantaimakkarasta, on se 1970-luvun nuoren avattava ja luettava.
Lauantaimakkara on katoavaa kansanevästä. Kun olin nuori hevoshullu, lauantaimakkara, ruisleipä ja porkkanat kuuluivat päivittäiseen ruokavaliooni. Leivät, hedelmät ja vihannekset matkasivat taskussa talleille ja päätyivät suurimmaksi osaksi heppojen suuhun. Kun hiivin tallien sulkemisen jälkeen kotiin, söin pahimpaan nälkääni lauantaimakkaraa. Puolen sentin siivu sitä, lasi maitoa ja nälkä oli tiessään.
Lauantaimakkaraan ei juurikaan nykyajan keittokirjoissa törmää. Eikä muuten ruokablogeissakaan. Siksi ensiselailulla avautuva lauantaimakkara-toastin ohje sai hymyn huulille. Jos ei kirjan nimi kuvasta asenneta, niin lauantaimakkaran tuominen reseptiikkaan sen viimeistään tekee.
Suosittelen Perinneruokaa prkl -keittokirjaa (Tammi) kaikille vaihtelunhaluisille, sillä kirja pursuaa tuttuja ja rakkaita ruokia, mutta uusin rohkein maustein. Vai mitä sanotte punajuuri-suklaadonitseista, joiden hehkuva väri on saatu aikaan punajuurimehulla, kinuskisista karjalanpiirakoista, omar-likööristä tai mustamakkara-burritosta?
Henkilö kirjan takana on Mika Rampa, ammattikokki ja Maku-lehden bloggaaja. Ammattilaisuus näkyy ohjeissa. Ne ovat selkeästi ryhmiteltyjä ja loogisia. Helppoja seurata. Kirjan kuvat on ottanut Mika ja niissä ruoat ovat etusijalla, herkullisina, näyttävinä.
Nyt kun olen ylistänyt keittokirjailijan rohkeutta, todistan oman nössöyteni. Valitsin kirjan ohjeista kokeiltavakseni ehkä perinteisimmän, karpalo-valkosuklaavispipuuron. Koska nyt on karpalojen aika. Mutta ei pidä luulla, etteikö lauantaimakkara-toast päätyisi jossain vaiheessa kokeiluun.
Kaapistani löytyi karpaloiden lisäksi spelttimannaa, joten käytin sitä. Muuten en ohjetta muokannut. Resepti toimi hyvin. Valkosuklaan lisääminen perinteiseen vispipuuroon, tuo siihen pehmeyttä ja makeutta, sokerin määrässä kannattaa sen takia olla tarkkana, jottei puuron juju — hapokkuus kokonaan katoa.
Tämä luksus-vispipuuro sopii paitsi välipalaksi, iltapalaksi tai jälkiruoaksi, myös mainiosti brunssitarjottavaksi.
Olen samaa mieltä Mikan kanssa, karpaloista tehty vispipuuro on mitä parhainta.
Karpalo-valkosuklaavispipuuro ja hilloke
Vispipuuro
1 l vettä
200 g karpaloita
1 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 1/2 dl mannasuurimoja (tai noin 3 dl spelttimannaa)
200 g valkosuklaata
Karpalohilloke
100 g karpaloita
1 dl sokeria
Koristeeksi
2 rkl valkosuklaarouhetta
mintunlehtiä
1 rkl karpaloita
Kiehauta vesi ja marjat, anna kiehua 10 minuuttia.
Mausta sokerilla ja suolalla, tarkista maku. Siivilöi marjojen kuoret pois liemestä.
Vispaa mannasuurimot kiehuvaan liemeen ja anna kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen 5 – 10 minuuttia. Lisää joukkoon rouhittu valkosuklaa.
Valmista karpalohilloke lisäämällä karpalot ja sokeri kattilaan. Keitä noin 5 – 10 minuuttia, kunnes karpalot ovat hieman rikkoutuneet ja hilloke on kiinteämpää.
Anna puuron jäähtyä. Vatkaa voimakkaasti kuohkeaksi vaahdoksi, mieluiten sähkövatkaimella. (Puuron voi syödä myös ilman vatkaamista lämpimänä tai kylmänä maidon kanssa.)
Kaada puuro tarjoiluastioihin ja koristele valkosuklaarouheella, mintunlehdillä ja karpaloilla.
Katso myös:
Testauksessa Rouva Kasviksen parhaat -keittokirja
Ruoantuoksu 