Ruoka-Kalevala tarjoaa nostalgiapläjäyksen suomalaiseen ruokakulttuuriin ja tuo pintaan omat ruokamuistot

Ruoka Kalevala

Kun kirjan lukeminen saa vuoroin silmät kostumaan, vuoroin sikkaraan naurusta, voi teosta pitää onnistuneena. 

Ruoka-Kalevalaan on koottu meidän tavallisten suomalaisten ruokatarinoita, muistoja muun muassa mummolan keittiöstä, kouluruoasta, kasvimaalta ja marjametsästä. Herkulliset ja koskettavat ruokatarinansa kertovat myös yhdeksän suomalaista kaunokirjailijaa. Noin 400-sivuisen muistojätin taustavoimina toimivat S-ryhmä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Marttaliitto. Tarinoita on kerätty ruokalevala.fi -sivustolla ja muistoja voi jättää sinne edelleenkin.

Kaurapuuroepisodi

Ruoka-Kalevala tarinoista löytää oman ikäkautensa muistot, joihin on helppo samaistua. Ne vievät mennessään nostalgian syövereihin. Niin kävi ainakin minulle.

Ruoanjakaja kansakoulussa

Kouluruoan jakajan kuva toi mieleeni muiston kaurapuurosta.

Olen ollut lapsesta lähtien hidas syömään ja taisin olla aika ronkelikin. Puren ruokaa hitaasti ja hartaasti. Pyörittelen sitä suussani ja nielen sen pieninä annoksina.

Meillä oli kansakoulussa sääntö, ettei ruokalasta saanut poistua ennen kuin kaikki ovat syöneet. Puuropäivänä olin tuskallisen hidas, myös muiden mielestä. Olin pyytänyt ruoan jakajalta vain ihan vähän. Vastauksena hän laittoi syvän puurolautasen kukkuroilleen ja sanoi: ”olet niin pieni tyttö, että sinun pitää syödä kunnolla”.

Puuro ehti kylmetä ja muuttui harmaaksi liisteriksi jo puolivälissä lusikoimista. Opettaja kurkisti olan takaa ja käski syödä nopeammin. Vierustoverini Kari kuiskasi korvaani: ”lappaa se nyt taskuuni ja nopeasti, opettaja ei näe”. Kylmä puurokökkäre olikin yllättävän helppo sujauttaa avoinna olevaan taskuun. Ja niin päästiin viimein välitunnille.

Nykyään nautin kaurapuurosta, keitän sen hiljaa hauduttaen ja syön sen voi- tai hillosilmän kanssa. Muistan kuitenkin edelleen, ettei se aina ollut nautinto, mutta silti lautasen sai tyhjäksi:)

Kun avokado tuli kauppoihin

Ruoka-Kalevala maalaa mielenkiintoisen aikamatkan suomalaiseen ruokakulttuuriin, karjalanpiirakoista, ruisleivästä, roiskeläppäpizzoihin, marinoituihin broilerifileisiin. Kauppa-autoista, maitolaitureista ja mummolan mauista avokadoihin ja kebabiin.

Avokado muistuttaa mieleen, ettei kehitys aina kehity. Äitini toi joskus 1970-luvun alussa Stockan herkun tuliaisena pari avokadoa. Tiedettiin, että se piti  halkaista ja sitä voi nauttia lusikalla sitruuna ja pippuri mausteena. Äidin käteen oli tarttunut täysin raaka avokado. Ihmeteltiin perheen kesken saippuan makua ja meni vuosia ennenkuin maistoimme uudestaan. Asiakkaiden tietämys on kehittynyt, mutta avokadotarjonta vähemmän. Jos ei oteta lukuun huippukalliita esikypsytettyjä avokadoja, kaupoissa on pääosin raakoja avokadoja edelleen tarjolla.

Antoisaa luettavaa

Ruoka-Kalevala tarjoaa antoisaa luettavaa, paljon pieniä herkullisia, haikeita ja iloisia tarinoita, joita voi lueskella hitaasti maistellen, joka palan huolella purren.

torilla.jpg

Ruoka-Kalevala julkaistiin ritarihuoneen komeassa salissa 6.10.2017.  Kirjan on toimittanut SKS:n tiedetoimittaja Jani Kaaro. Kirjaa myydään kaikissa S-ryhmän pisteissä, kuulemma myös ABC-asemilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s